Neljännesvuosisata Armista Kummaan

Vuonna 2001 käytiin arkkitehtuurikilpailu arkkitehtuurin, rakentamisen ja muotoilun yhteisen informaatiokeskus ARMIn suunnittelusta Katajanokanrantaan. Kilpailun voitti nuori helsinkiläinen arkkitehtitoimisto JKMM. ARMI-taloa ei koskaan rakennettu. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, sama toimisto on voittanut kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun vastarannalle suunnitellusta uudesta arkkitehtuuri- ja designmuseosta ehdotuksellaan Kumma.

JKMM on Suomen tämän hetken menestyneimpiä arkkitehtitoimistoja. Sen portfoliossa on lukuisia suuria julkisia rakennuksia kirjastoista kulttuurikeskuksiin ja museoihin. Vuonna 2001 se oli juuri voittanut Turun pääkirjaston suunnittelukilpailun ja toimisto oli syntynyt, kuten niin monet suomalaiset arkkitehtitoimistot, kilpailuvoiton myötä.

Anne Stenrosin visio yhteisestä keskuksesta

Idea ARMIsta, Arkkitehtuurin, Rakentamisen ja Muotoilun Informaatiokeskuksesta, sai alkunsa Design Forum Finlandin silloisen toimitusjohtajan, arkkitehti, tekniikan tohtori Anne Stenrosin aloitteesta. Hankkeen suunnittelu alkoi vuonna 1999, ja keskukselle oli jo varattu paikka Katajanokalta Kanavaterminaalin alueelta. 

ARMI-hankkeen osapuolina olivat Design Forum Finlandin lisäksi Suomen Rakennustaiteen museo (nykyinen Arkkitehtuurimuseo), Rakennustietosäätiö, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, Ornamo, Grafia ja Helsingin kaupunki. Hanke eteni arkkitehtuurikilpailuun asti, mutta siitä jouduttiin kuitenkin luopumaan varsin pian – osa hankekumppaneista vetäytyi mm. rahoitusvaikeuksien takia.

Ympyrä sulkeutuu

Ympyrä on nyt sulkeutunut, sanoo Anne Stenros. Uusi arkkitehtuurin ja designin yhteinen museo on toteutumassa muutaman sadan metrin päähän, suunnittelijanaan sama arkkitehtitoimisto. Suunnittelijoiden näkemys on vain selkiytynyt ja kirkastunut kuluneiden vuosien aikana, uskoo Stenros.

Toimiessaan 2000-luvun alussa Design Forum Finlandin toimitusjohtajana Anne Stenros näki, kuinka suunnittelualat hyötyisivät yhteistyöstä ja yhteisistä tiloista. Jo silloin rahoitus oli tiukoilla ja rakennusalalla oli koettu 1990-luvun lama. Vaadittiin kuitenkin muutama vuosikymmen ja lama lisää, ennen kuin aika oli kypsä uudelle yhteistyöyritykselle. 

Muotoilun merkityksestä on puhuttu Suomessa ainakin 150 vuoden ajan. Designmuseo syntyi 1873 Wienin maailmannäyttelystä hankitun esinekokoelman myötä. Arkkitehtuurimuseo on perustettu “vasta” vuonna 1956, mutta se on silti maailman toiseksi vanhin alan museo. 

Arkkitehtuurin ja muotoilun merkitys Suomen maakuvalle on ollut keskeinen viimeistään 1950-luvulta lähtien. Tietoista PR-työtä teki muun muassa Suomen Taideteollisuusyhdistys lukuisten kansainvälisten näyttelyesiintymisten ja muotoiluvientihankkeiden kautta. 

Uuteen museoon kohdistuvatkin suuret odotukset suunnittelualojen ohella myös matkailun ja Helsingin kaupungin puolelta. Sijainti ei voisi olla parempi: osana ydinkeskustaa, jatkamassa empire- ja jugend-Helsinkiä ja uuden suomalaisen arkkitehtuurin lippulaivana.

Kaupunkikuvassa julkiset rakennukset ovat merkittäviä ja erottuvia. Vuosisatoja kirkot, linnat ja hallintopalatsit olivat näkyvimpiä rakennuksia ja niiden edessä oli melkein aina aukio tai tori. 

Museot – suhteellisen uusi lisä kaupungissa – eivät välttämättä erotu sijannillaan, mutta rakennuksina ne ovat isoja. Kasvavat tekniset vaatimukset niin yleisötiloille kuin museo- ja tutkimustoiminnalle kasvattavat kokoa lisää. Ateneum oli aikanaan valtava taidemuseo Rautatientorin reunalla, nyt sen näyttelyille käytössä olevat tilat ovat vain osa kaikesta muusta.

Niin ARMI-talo kuin uusi AD-museokin ottavat kiitettävästi huomioon ympäristönsä. ARMI otti kantaa Kauppatorin rannan empirerakennuksiin, samoin kuin Alvar Aallon Enso-Gutzeitille suunnittelema Sokeritopaksi nimitetty pääkonttorikin aikanaan: ne eivät ole vanhoja rakennuksia korkeampia. 

Samoin AD-museo jää Tähtitorninvuorta matalammaksi ja vanhat rakennukset tulevat näkymään sen takaa. “Kumma sulautuu ympäristöä kunnioittaen kaupunkikuvaan, mutta erottuu samalla tunnistettavana maamerkkinä. Kulttuurimaisemassa arvokkaat näkymät Tähtitorninvuorelta kohti Kauppatoria ja Katajanokkaa säilyvät”, sanotaankin kilpailujuryn lausunnossa.

Toiminnoiltaan ARMI ja AD-museo ovat erilaisia, mikä näkyy myös arkkitehtuurissa. ARMIn tarkoituksena oli toimia pääasiassa hankekumppaneiden organisaatioiden toimitiloina, mutta siinä oli myös tilat arkkitehtuuri- ja muotoilunäyttelyille. Tuleva AD-museo keskittyy näyttely- ja tutkimustoimintaan ja toimii alojen valtakunnallisena vastuumuseona.

Näyttelytoiminta edellyttää hyvää valaistusta, mutta suora auringonvalo ei ole toivottavaa. Tämä käy ilmi uuden AD-museon suunnitelmista, joissa yleisöä palvelevat tilat, ravintolat ja aulat, avautuvat ulospäin, ja varsinaiset näyttelytilat sijaitsevat suljetuissa blokeissa. 

Arkkitehtuurikilpailujen ehdotukset ovat aina juuri ehdotuksia, ja toteutus saattaa muuttua suurestikin. JKMM:n Kummaa on arvosteltu massiivisuudesta, ja jatkokehitystyössä rakennusta halutaankin kehittää lähestyttävämpään suuntaan. 

Detaljisuunnittelulla saadaan ihmisen mittakaava mukaan, ja siinä suomalainen arkkitehtuuri on perinteisesti ollut vahvoilla. Kilpailuehdotuksen näkymät museon terasseilta kaupungin lahdelle ovat puolestaan saaneet kiitosta. Meren rannat ovat helsinkiläisille rakkaita, ja niiden tuominen arkkitehtuuriin on tärkeää. 

Museon rooli muuttuvassa maailmassa

Uuden museon toteutussuunnitelmassa puhutaan “tulevaisuuden tekemisen museosta” – tulevaisuuden, jonka työkaluja ovat arkkitehtuuri ja muotoilu. Toisaalta tulevaisuus rakentuu aina jo olemassa olevalle, sille, jota museot säilyttävät ja tutkivat. 

Anne Stenros huomauttaa, että kun nykyisin jokainen on jo sosiaalisen median kautta sisällön luoja, kuraattoreita ei tarvita enää määrittelemään, mitä voi tuoda esille. Museon merkitys yleisesti on muuttumassa. Museo voisi sen sijaan luoda narratiivia, kertomusta siitä, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, hän sanoo. Tarinan rooli on tärkeämpi kuin se, mitä tai kenen työtä esitellään.

Ja ovatko muotoilu ja arkkitehtuuri edes enää tuleville sukupolville Suomen identiteetin perustaa? Osaaminen ja historia eivät toki katoa mihinkään, mutta muuttuuko niiden merkitys? Pitääkö museon löytää uusi tapa puhutella? 

Anne Stenros toivoo, että museolla olisi luovaa rohkeutta tehdä jotain ainutkertaista, joka näyttäisi uuden suunnan kohti kestävämpää ja vastuullisempaa tulevaisuutta, samalla kun museo edelleen toimii konseptinsa mukaisesti kollektiivisena muistina.

Tulevan museon terasseilta on hienot näkymät Kauppatorille, Katajanokalle ja Esplanadeile, Helsingin vilkkaaseen keskustaan. Arkkitehtuuriin tuodaan näin mukaan se, mitä museossa on lopulta tarkoitus esitellä: ihmisen rakentama ja suunnittelema jokapäiväisen elämän fyysinen ympäristö pienestä suureen, esineistä taloihin – se, jonka osaamisessa suomalaiset ovat niin taitavia.

Anne Veinola

Kirjoittaja on arkkitehti ja eläköitynyt Design Forum Finlandin viestintäasiantuntija

Artikkelin kansikuva: JKMM Arkkitehdit / Mir
Artikkelikuvassa pienoismalli Armi-rakennuksesta, Design Forum Finland