Materiaalivalintojen uusi aika 

Viime vuosina olemme havahtuneet maapallon resurssien rajallisuuteen ja materiaalit ovat nousset uudella tavalla ihmisten, yritysten ja valtioiden agendalle. Naapuriin syttynyt valtioiden rajoja ylittävä sota on herättänyt meidät jälleen harhakuvitelmasta, jossa aurinkopaneelien välkkeessä nykyinen materiaalikulttuurimme jatkuu ikuisen, globaalin kasvun siivittämänä. 

Arkkitehtuurin ja muotoilun aloilla katse on kääntynyt materiaaleihin ilmastokriisin ja luontokadon realisoitumisen myötä. Suunnittelijan ammatin ytimessä on materian muovaamisen taika, joka tuottaa ihmisajatuksesta yhteisesti koettavaa todellisuutta: kaupunkeja, rakennuksia, tiloja ja esineitä. 

Suunnittelijat ovat päässeet valokeilaan hankkeissa perustellessaan materiaalivalintoja. Moni meistä, opiskelijoista meritoituneisiin ammattilaisiin, on pysähtynyt omakohtaisesti pohtimaan materiaalivalintojen merkitystä ja mekanismeja työssään. Suunnittelijalta tämä vaatii vahvaa perehtymistä ja kriittistä suhdetta materiaaleista saatavaan tietoon. Materiaalien ympäristövaikutusten arvioinnissa myös alan järjestöillä olisi hieno mahdollisuus tuottaa vertailukelpoista dataa suunnittelijoiden käyttöön ja siten edistää resurssiviisasta rakennettua ympäristöä. 

NEMO arkkitehdeissa meitä on kannatellut ajatus suunnitella kauniita raunioita. Kun kaikki on ollut, on ja tulee olemaan olemassa, suunnittelustamme huolimatta, on vastuu erilainen. Usein suunnitellessamme uutta lähdemme lopusta. Kysymme itseltämme, mitä suunnittelemallemme tilalle tai objekteille tapahtuu, kun niitä ei enää tarvita. Vain muutos on pysyvää, ja siinä suunniteltu punnitaan.

Suunnittelemamme ympäristön materiaaleihin on sitoutunut valtavasti energiaa fyysisessä, kulttuurisessa ja ekologisessa mielessä. Emme voi ajatella materiaaleja vain niiden välinearvon kautta. Suunnittelijan velvollisuus on arvottaa jokaista tekeillä olevaa ja toteutunutta suunnitelmaa koko siihen sidotun energian valossa. 

Opetin taannoin sisustussuunnittelijoille materiaalin käyttöä ja valintaa. Jaoin esityksen kestävän kehityksen periaatteiden mukaan taloudelliseen, esteettiseen, ekologiseen ja eettiseen kestävyyteen. Kun materiaalia on pohdittu näistä kaikista näkökulmista, voi valinnan sanoa olevan punnittu. Työllämme ei käytännössä voi olla muuta tavoitetta kuin akuutin ekologisen kriisin taltuttamiseen tähtäävät toimet. Muu on ajan ja resurssien hukkaa. Mitään ei voi suunnitella ilman kestävää, kokonaista ajatusta ajasta ja materian matkasta siinä. 

Suuren yleisön ja ammattilaisten kesken on syntynyt pohdintaa siitä, millaista on ilmastokriisin ajan estetiikka. Tarvitaanko enää tyyliä tai kauneutta, tai mitä tapahtuu hyvälle maulle? Olemme NEMO arkkitehdeissa päätyneet ajatukseen, että kauneus on rakkautta ja rumuus välinpitämättömyyttä. Asiat, esineet, materiaalit ja ympäristöt, jotka koetaan rakkaiksi, joita vaalitaan ja joista välitetään, ovat kauniita niihin syntyneiden merkitysten myötä. Usein tämän myös näkee ja tuntee materiaaleista. Niitä on koeteltu ja käytetty ja niistä on pidetty huolta. On tehty kestäviä, sisäistettyjä ratkaisuja, joita on vaalittu. 

Siksi suunnittelutehtävän äärellä on hyvä pohtia, tarvitaanko suunnittelijaa lainkaan. Mitä voisin jättää suunnittelematta, mitä purkamatta tai pois heittämättä? Miten voitaisiin minimoida uuden, käytettävän materiaalin tarve? Löytyykö kierrosta jotakin, joka voi täyttää suunnittelutehtävän vaatimukset? Luovasta tulee hoivaaja ja ylisukupolvisen tiedon välittäjä. 

Tämän jatkumon tulisi olla materiaalivalintojen taustalla. Kauneuden syntymisen edellytys suunnittelijan työssä on aika. Koska suunnittelun kohteessa näkyy rakkaus, jota se on saanut osakseen, täytyy suunnittelulle olla aikaa. Jos aikaa ei ole, syntyy tila välinpitämättömyydelle eli rumuudelle. Pahimmillaan syntyy rumuuden noidankehä, jossa hyvätkin aikomukset muuttuvat toiveiksi, joiden toteutuminen on sattumanvaraista. 

Sain tuosta taannoisesta opetuspäivästä palautetta, jossa toivottiin konkreettisempia ohjeita sisustussuunnittelijan materiaalivalintaan. Tuntuu, että ennemmin tarvitaan rohkeutta. 

NEMO arkkitehdit on yhdessä Habitaren kanssa luonut Habitarematerials-materiaalinäyttelykonseptin. Habitarematerials on rakentamisen ja sisustamisen pintamateriaalimalleja esittelevä materiaalikirjasto, jossa kävijä voi vapaasti materiaaleja yhdistelemällä, kuvaamalla ja jakamalla tehdä tutkimusmatkan omaan materiaalisuhteeseensa.  

Habitarematerials on esillä Milanossa Alcova-näyttelykokonaisuudessa Milan Design Weekillä 17.–23.4.2023 ja Habitaressa Helsingissä 13.–17.9.2023.  

Kuvat 1 & 2: Unto Rautio / Nemo arkkitehdit, Kuva 3: Habitarematerials