Design thinking vei stipendiaatit Stanfordiin

Design Forum Finlandin 150-vuotisjuhlavuoden stipendiaatit Lea Aarinen-Koski, Timo Helosuo ja Maija Koski ovat aloittaneet nelipäiväisen Design Thinking Bootcamp -valmennuksen Stanfordin yliopistossa Palo Altossa, Kaliforniassa.

Mitä tapahtuu, jos yrityksen ongelmaa ei lähdetä ratkaisemaan valmiin oletuksen pohjalta, vaan ensin pyritään ymmärtämään ihmisten tarpeita, kokemuksia ja käyttäytymistä? Entä jos ratkaisua ei tarvitse saada heti valmiiksi, vaan sitä voidaan kokeilla nopeasti, testata käytännössä ja kehittää saadun palautteen perusteella?

Tällaisiin kysymyksiin design thinking tarjoaa yhden lähestymistavan. Design Forum Finlandin juhlavuoden stipendiohjelmassa ajatusta lähdettiin viemään käytäntöön lähettämällä kolme suomalaista yritysjohtajaa Stanfordiin, jossa ihmiskeskeisen suunnittelun ja luovan ongelmanratkaisun kehittämisellä on poikkeuksellisen pitkä historia.

Design Forum Finlandin 150-vuotisjuhlavuoden stipendiaatit, Kalevala Korun kaupallinen johtaja Lea Aarinen-Koski, immateriaalioikeuksiin erikoistuneen Kolster Oy:n toimitusjohtaja Timo Helosuo sekä A-lehtien uudesta liiketoiminnasta ja kumppanuuksista vastaava johtaja Maija Koski, osallistuvat parhaillaan Stanford d.schoolin Design Thinking Bootcampiin. Valmennuksessa menetelmiä harjoitellaan käytännössä todellisten liiketoiminnan haasteiden parissa. Stanford kuvaa ohjelmaa intensiiviseksi työskentelyksi, jossa osallistujat soveltavat ihmiskeskeisen suunnittelun työkaluja strategisiin haasteisiin yhdessä valmentajien ja muiden osallistujien kanssa.

Design thinking lähtee ihmisestä

Design thinkingissä olennaista ei ole yksi tietty työkalu tai vaiheittainen prosessi, vaan tapa lähestyä ongelmia. Lähtökohtana on ihmisten tarpeiden ja kokemusten ymmärtäminen, oletusten kyseenalaistaminen ja ongelman tarkasteleminen mahdollisesti kokonaan uudesta näkökulmasta.

Stanfordin Bootcampissa osallistujat harjoittelevat muun muassa empatiaa, ongelman määrittelyä, ideointia, prototypointia ja testaamista. Ideoita tehdään näkyviksi ja kokeillaan mahdollisimman varhain sen sijaan, että ratkaisua kehitettäisiin pitkään valmiiksi ennen sen testaamista.

Stipendiaatti Lea Aarinen-Kosken mukaan työskentely on myös tarkoituksellisesti haastavaa.

”Valmentaja laittaa meidät koville. Ensimmäinen vastaus syntyy törmäyttämällä tiimiä.”

Ajatus kuvaa hyvin design thinkingin käytännön luonnetta. Tarkoituksena ei ole löytää ensimmäistä mahdollista ratkaisua, vaan haastaa omia oletuksia ja käyttää ryhmän erilaisia näkökulmia niiden testaamiseen.

Prototyyppi voi olla luonnos, palvelun simulaatio tai muu nopeasti rakennettu versio ideasta. Sen ei tarvitse olla valmis ratkaisu. Sen tehtävänä on tehdä ajatus näkyväksi ja mahdollistaa sen nopea testaaminen.

Miksi juuri Stanford?

Stanfordin erityinen asema design thinkingin kehityksessä perustuu vuosikymmenten työhön. Yliopistossa alettiin kehittää uudenlaista, monialaista muotoilukoulutusta jo 1950-luvulla. Professori John E. Arnold toi Stanfordiin ajatuksen luovasta ongelmanratkaisusta, ja myöhemmin yliopistossa kehitettiin muun muassa ihmiskeskeistä suunnittelua, needfinding-ajattelua ja iteratiivista prototypointia.

Vuonna 2005 Stanfordiin perustettiin Hasso Plattner Institute of Design, joka tunnetaan nimellä d.school. Sen lähtökohtana on ollut tuoda muotoilun menetelmiä eri alojen käyttöön ja yhdistää erilaisia taustoja ja osaamisia ongelmien ratkaisemiseksi.

Stanfordin merkitys ei perustu vain siihen, että siellä opetetaan design thinkingiä. Yliopistossa on kehitetty vuosikymmenten ajan juuri niitä ihmiskeskeisen suunnittelun, kokeilemisen ja monialaisen ongelmanratkaisun käytäntöjä, joihin nykyinen design thinking -ajattelu pitkälti nojaa.

Oppia eri alojen asiantuntijoilta

Bootcampin työskentely ei rajoitu menetelmien harjoitteluun. Osallistujat kohtaavat Stanfordin d.schoolin asiantuntijoita ja muita designin, teknologian ja liiketoiminnan parissa työskenteleviä ammattilaisia.

Yksi kiinnostava esimerkki on Scott Doorley, Stanford d.schoolin Creative Director, suunnittelija ja kirjoittaja. Doorley on yhdessä d.schoolin akateemisen johtajan Carissa Carterin kanssa kirjoittanut teoksen Assembling Tomorrow: A Guide to Designing a Thriving Future (2024). Kirjassa tarkastellaan miten suunnittelu, teknologia ja nopeasti muuttuva maailma kytkeytyvät toisiinsa ja millaisia ennakoimattomia seurauksia uusilla ratkaisuilla voi olla.

Doorleyn työssä näkyy myös se, miten design thinkingin kenttä on laajentunut yksittäisten tuotteiden ja palvelujen suunnittelusta kohti monimutkaisempia yhteiskunnallisia ja teknologisia kysymyksiä. Assembling Tomorrow havainnoi myös tekoälyn, ilmastonmuutoksen ja teknologisen kehityksen vaikutuksia sekä sitä, miten suunnittelulla voidaan pyrkiä tunnistamaan ratkaisujen mahdollisia seurauksia jo etukäteen.

Design thinking tekoälyn aikakaudella

Tämän vuoden valmennuksessa design thinking kohtaa myös nopeasti muuttuvan teknologisen toimintaympäristön. Stipendiaatti Timo Helosuo kertoo, että tekoälyn viimeisin kehitys on vahvasti mukana Stanfordin keskusteluissa. Samalla huomio kiinnittyy siihen, missä ihmisen arviointikyky, empatia ja luovuus ovat edelleen ratkaisevia.

Kysymys ei siis ole vain siitä, mitä tekoälyllä voidaan tehdä, vaan siitä, mitä kannattaa tehdä ja missä tekoäly todella tuottaa arvoa.

Helosuon mukaan tekoälyn mahdollisuuksia ei pitäisi tarkastella vain olemassa olevien prosessien tehostamisen kautta. Työn tekeminen nopeammin tai edullisemmin on hyödyllistä, mutta suurempi mahdollisuus voi liittyä parempaan asiakaskokemukseen, uusiin palveluihin ja sellaisiin ratkaisuihin, joita ei aiemmin ollut mahdollista toteuttaa.

Tämä tuo design thinkingiin ajankohtaisen ulottuvuuden. Kun teknologia laajentaa nopeasti sitä, mitä voidaan tehdä, ihmislähtöinen suunnittelu auttaa tarkastelemaan, kenelle ratkaisuja tehdään, mitä ongelmaa niillä ratkaistaan ja millaista arvoa niillä tuotetaan.

Muotoilu osaksi strategista päätöksentekoa

Design Forum Finlandin stipendiohjelman tavoitteena on vahvistaa muotoiluajattelun strategista hyödyntämistä suomalaisissa yrityksissä.

Muotoilu ei tässä kontekstissa tarkoita vain tuotteiden tai palvelujen visuaalista suunnittelua, vaan tapaa ymmärtää tarpeita, tunnistaa oikeita ongelmia ja kehittää ratkaisuja kokeilujen avulla. Stanfordissa näitä taitoja harjoitellaan käytännössä: Bootcampissa osallistujat työskentelevät pienissä, eri taustoista koostuvissa ryhmissä ja soveltavat menetelmiä todellisiin haasteisiin.

Juuri tässä piilee myös Design Forum Finlandin stipendiohjelman ajatus. Stanfordiin ei lähdetty vain hakemaan uusia työkaluja, vaan oppimaan tapaa ajatella ja toimia tilanteissa, joissa valmista vastausta ei vielä ole. Kansainvälinen oppimisympäristö tuo tähän myös toisen ulottuvuuden: mahdollisuuden rakentaa uusia verkostoja ja löytää yhteistyökumppaneita yli organisaatio- ja maarajojen.

Kun teknologia muuttaa nopeasti sitä, mitä voidaan tehdä, kilpailuetu voi yhä useammin syntyä siitä, että osataan kysyä parempia kysymyksiä.

Kuvassa stipendiaatti Timo Helosuo keskustelee intensiivisesti tiiminsä kanssa Stanford d.schoolin Design Thinking Bootcampissa. Kuva: © dSchool / Patrick Beaudouin