Neljännesvuosisata muotoilun näköalapaikalla

Design Forum Finlandin pitkäaikainen viestintäasiantuntija Anne Veinola siirtyi oloneuvoksettareksi toukokuun alussa. Hän näki työuransa aikana aitiopaikalta muotoilun suuren murroksen 2000-luvun alkuvuosikymmeninä. Anne haastatteli itse itseään tähän blogijuttuun.

Anne, tulit Design Forum Finlandiin vuosituhannen vaihteessa. Millainen muotoiluala oli silloin Suomessa?
Muotoilun kohteena olivat oikeastaan yksinomaan esineet – huonekalut, astiat, laitteet, työkalut, korut, tekstiilit… Graafinen tai visuaalinen suunnittelukin liittyi aina tuotteeseen: tehtiin julkaisuja, printtimediaa, mainontaa, toki myös yritysilmeitä. Palvelumuotoilusta tai muotoiluajattelusta alettiin puhua vasta vähän myöhemmin. Yleisesti muotoilua hyödynnettiin vain designintensiivisillä aloilla tuotemuotoilussa, ei strategisena osaamisena.

Muotoilulla ymmärrettiin kyllä olevan paljonkin taloudellista merkitystä. Iso ilmiö oli muotoilun näkeminen innovaatioiden kaupallistamisen välineenä, niin kuin silloin sanottiin. Teknologiasta oli muokattava käyttökelpoinen ja myyvä tuote, ja sitä juuri muotoilijat tekivät. Tämä näkyi hyvin esimerkiksi Nokian kohdalla. Ja tietysti tuohon aikaan esillä olivat itse muotoilijat. Muotoiluala oli hyvin henkilökeskeistä. Nimekkäitä tekijöitä seurattiin mediassa ja tuotteita myytiin suunnittelijan nimellä. Ulkomaita myöten kysyttiin: kenestä Suomessa nyt puhutaan?

Millaista oma työsi oli tuolloin?
Tulin toimitussihteeriksi tekemään DFF:n kustantamaa Form Function Finland -lehteä. Minulla oli takanani kymmenen vuoden ura arkkitehtinä ja taidehistorian opintoja, joten olin tavallaan pätevä toimittamaan muotoilusta, arkkitehtuurista ja kuvataiteista kertovaa lehteä! Tein lehteä seitsemän vuotta, lopulta itse päätoimittajana.  Form Functionia oli kiinnostava tehdä: sain tutustua monenlaisiin asioihin ja ilmiöihin tuotelanseerauksista taidenäyttelyihin ja suunnittelijoista designyrityksiin. Parhaimmillaan englanninkielinen lehti levisi yli 70:een maahan. Lehdistökortilla pääsi kaikenlaisiin kissanristiäisiin ja muutaman kerran tuli kutsu ulkomaillekin johonkin tapahtumaan. Kun lehti lopetettiin, siirryin verkkoviestinnän pariin – se oli silloin uutta ja jännittävää.

Design Forum Finlandin toiminta oli tuolloin hyvin monipuolista, joten erilaisia projekteja oli runsaasti. Järjestimme designnäyttelyjä, teimme julkaisuja, pidimme designkauppaa, jaoimme muotoilupalkintoja. Toteutimme Muotoilun vuoden 2005 ja perustimme Helsingin Designkorttelin.  Osallistuimme jatkuvasti laajoihin kansainvälisiin muotoilun vienti- ja näkyvyyshankkeisiin samoin kuin muotoiluosaamisen kasvattamiseen kotimaassa. Viestittävää oli paljon, laajalle yleisölle niin Suomessa kuin ulkomailla.

Mikä on ollut hauskinta työssäsi?
Osallistuminen kansainvälisiin hankkeisiin! Teimme vuosina 2005–2015 laajoja monivuotisia vienti- ja näkyvyyshankkeita mm. New Yorkiin, Tokioon ja Ranskaan. Toki jo tätä ennen DFF oli tuottanut kansainvälisiä kiertonäyttelyitä mm. Berliiniin, Etelä-Koreaan ja Australiaan.  Painopiste siirtyi sitten pelkästä muotoilutuotteiden esittelystä suomalaisen tuotannon ja muotoiluosaamisen viennin kasvattamiseen. Ulkomaan projekteihin kuuluikin aina erilaisia koulutuksia suomalaisille yrityksille, seminaareja ja showroomeja kohdemaassa ja tilaisuuksia tavata potentiaalisia kumppaneita.

Hienoa oli myös olla mukana, kun Helsinki oli World Design Capital 2012. Olin Shanghaissa työmatkalla, kun tieto valinnasta tuli marraskuussa 2009. Olimme koonneet hakemusta DFF:ssä yhdessä Helsingin kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa. Tiukan kisan voitolle Eindhovenista skoolattiin kiinalaisella oluella! WDC-hanke itsessään oli varsin rankka, DFF vastasi yhden vuoden Signature Eventin eli kansainvälisen muotoilunäyttelyn tuottamisesta Suvilahteen. Minä olin mukana mm. emännöimässä ulkomaisia mediavierailuja. Varasin hotelleja, kerjäsin yritysvierailuihin lounastarjoiluja, toimin bussiemäntänä ja neuvoin, kuinka saunassa kuuluu käyttäytyä.

Kun haastattelin Design Forum Finlandin Kaj Franck- ja Vuoden nuori muotoilija -palkittuja viimeinen kysymys oli aina: Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Niinpä kysyn sen myös itseltäni: mitä seuraavaksi?
Olen aina ollut kiinnostunut oikeastaan kaikesta. Siksi monipuolinen ja vaihteleva työ Design Forum Finlandissa kääntyi lopulta melkein elämänuraksi. Nyt on aikaa taas innostua uusista asioista, vaikka olisi mahtavaa, jos muotoilunkin parista löytyisi vielä mielenkiintoista tekemistä! Linkedin-profiilissani lukee “Open to”, unohtuneena jostain aikaisemmasta työpaikanvaihtoajatuksesta. Taidan jättää sen siihen.

Kuva: Petri Anttila