Vuodet 1963–1975 - Design Forum Finland

Muotoilu ottaa kantaa 1963–1975

Yhdistyksen alkuvuodet 1875–1900
Näyttelytoiminta käynnistyy 1932–1939
Finnish Designin synty 1951–1959
Muotoilu ottaa kantaa 1963–1975
Suomi muotoilee ja Design Forum perustetaan 1979–1993
Klassikoita ja uusia tuulia 1993–2000
Vuosituhat vaihtuu 2001–2006
Kansainvälistymishankkeita 2007–2010
Suurten projektien vuodet 2010–2015
Strategia muuttuu 2015–

1963

Syksyllä 1963 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen kotimaan toiminnan johtaja Martti Vuorenjuuri toimitti Tesvisiossa säännöllistä muotoilun ongelmista kansainvälisesti kertovaa TV-sarjaa.

Hanke liittyi Taideteollisuusyhdistyksen kotimaan toiminnan vilkastuttamiseen ja se on mielenkiintoinen osa Taideteollisuusyhdistyksen aktiivista ja ajan hermolla olevaa tiedotuspolitiikkaa 1960-luvulla. Normaaliin tiedotustoimintaan kuuluivat tietysti lehdistötiedotteet ja lehdistötilaisuudet liittyen koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin sekä muihin yhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin.

Taideteollisuusyhdistys keräsi 1950-luvun alusta 1970-luvun lopulle asti kattavasti suomalaista muotoilua käsitteleviä lehtikirjoituksia. Vuonna 1963 näitä lehtiartikkeleja kertyi Suomen Kulttuurirahaston leikelmäpalvelun kautta 1537 kappaletta.

1968

Milanon 14. triennaali ehti olla avoinna vain kaksi tuntia, kun radikaalit mielenosoittajat ja opiskelijat valtasivat Triennale-palatsin. He huusivat: Triennale on kuollut, Triennale on suljettu, Milano on Pariisi!!

Rakennuksen seiniä töhrittiin iskulauseilla ja näyttelyesineitä tuhottiin ja varastettiin. Näyttely jouduttiin sulkemaan ja se avattiin uudestaan vasta kolmen viikon kuluttua. Palkintoja ei jaettu.

Triennalen teemaksi oli valittu ”Suuri luku” eli tuon ajan yhteiskunnan suuret muutosilmiöt mm. arkkitehtuurin ja muotoilun alalla. Euroopan kuohuvana kesänä 1968 mielenosoittajat kuitenkin pitivät Triennalea fasistisena ja kapitalistisena. He katsoivat, ettei triennaali vastannut maailman isoihin ongelmiin kuten nälkään ja köyhyyteen.

Suomen näyttelyarkkitehti oli Yrjö Kukkapuro ja osastolla hehkuivat voimakkaat värit ”Ihminen ja väri” -teeman mukaisesti. Valtaosa tuotteista oli arkitavaraa, mutta mukana oli myös 60-luvun korutaidetta sekä uniikkeja lasi- ja keramiikkaesineitä.

Triennaalin tulevaisuutta ja muutostarvetta alkoi pohtia komitea, jota johti Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toimitusjohtaja ja Suomen osaston näyttelykomissaari H. O. Gummerus.

1968–1969

Design in Scandinavia -näyttely kiersi uutena versiona Australiassa vuosina 1968–1969. Ensimmäinen näyttelypaikka oli Perthissa sijaitseva The Western Australian Art Gallery helmi–maalikuussa 1968.

Avajaisissa Pohjoismaita edusti Taideteollisuusyhdistyksen toimitusjohtaja H.O. Gummerus, joka oli koko näyttelyhankkeen primus motor. Viimeiseksi näyttely nähtiin Canberrassa vuodenvaihteessa 1968–1969.

Näyttelyarkkitehti oli Antti Nurmesniemi, joka suunnitteli myös näyttelyluettelon ja julisteen. Luettelon tekstin kirjoitti ruotsalainen journalisti Ulf Hård af Segerstad, joka on kirjoittanut paljon myös suomalaisesta muotoilusta. Näyttelyn pääsihteeri oli Ulla Tarras-Wahlberg. Hän kiersi näyttelyn mukana kaikissa seitsemässä näyttelykohteessa. Myöhemmin urallaan hän toimi sekä Ruotsin että Norjan taideteollisuusyhdistysten johtajana.

Näyttely herätti paljon huomiota ja siinä vieraili yhteensä 200 000 kävijää. Tavarataloissa järjestettiin myyntinäyttelyjä. Australian TV ja radio lähettivät näyttelystä ohjelmia yli viisi tuntia ja näyttelyn yhteydessä pidettiin skandinaavista elämäntapaa ja yhteiskuntaa sekä taloutta käsitteleviä esitelmiä. Näyttelyyn osallistui Suomesta 23 yritystä ja 43 suunnittelijaa.

Kuva: West Australian Newspapers Ltd.

1973

Suomen ehdotuksesta Pohjoismaat osallistuivat vuoden 1973 Triennaaliin yhteisellä osastolla. Näyttelyn teema oli ”Lapsen ympäristö” ja näyttelysuunnittelija oli arkkitehti Tapio Periäinen.

Tapio Periäinen kokosi näyttelyaineiston yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan taideteollisuusorganisaatioiden asiantuntijoiden kanssa. Sittemmin hän työskenteli Suomen Taideteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajana vuosina 1975–1994.

Näyttely oli luonteeltaan ideologinen ja julistava teemanäyttely. Sen tavoitteena oli esitellä lapsen ja ympäristön suhdetta ja Skandinaviassa tähän löydettyjä ratkaisuja. Näyttelytila oli eräänlainen leikkihuone, jota hallitsivat isot pallot ja Rauni Liukon veistokset. Niitä täydensivät seinätekstit ja diasarjat. Valtavat pallot innostivat lapsia leikkimään ja triennaaliin tulleita koululaisia suorastaan riehumaan, kertoi näyttelyemäntä Elisabeth Stenius raportissaan.

Triennaalissa vieraili yhteensä 100 000 kävijää. Pohjoismaiden osasto sai ainoana ulkomaisena osastona Grand Prix -palkinnon. Triennaalin yhteydessä järjestettiin myös Triennaali 50 vuotta -näyttely, johon oli kutsuttu 22 suomalaista osanottajaa.

Kuva: Public Foto Milan

1975

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotisjuhlia vuonna 1975 juhlittiin komeasti.

Yhdistyksen perustamispäivänä 29.10. kello 10 pidettiin yhdistyksen tiloissa Unioninkatu 30:ssä juhlakokous, johon oli kutsuttu yhdistyksen hallintoelinten jäsenet. Kokouksen puheenjohtajana toimi Taideteollisuusyhdistyksen hallintoneuvoston puheenjohtaja Jussi Saukkonen.

Kokouksessa julkistettiin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen 100-vuotissäätiön perustaminen. Uuden säätiön tehtävänä oli tukea ja edistää Suomen taideteollisuutta koko laajuudessaan. Yhdistyksen kunniajäseneksi kutsuttiin toimitusjohtaja H.O. Gummerus. Juhlakokouksen jälkeen oli yhdistyksessä onnitteluiden vastaanotto.

Virallinen 100-vuotisjuhla pidettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa illalla 29.10.1975 ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen kunnioitti juhlaa läsnäolollaan. Satavuotisjuhlallisuuksiin kuului myös laaja historianäyttely ”100 vuotta suomalaista taideteollisuutta”, joka esitettiin Ateneumin taidemuseossa 31.10.–7.12. Näyttelyarkkitehtuurin suunnitteli Antti Nurmesniemi.

Yhdistyksen 100-vuotishistoriikin ”Finnish Design 1875–1975” kirjoitti Erik Kruskopf ja teoksen graafisesta asusta vastasivat Timo Sarpaneva ja Erik Bruun. Sarpaneva suunnitteli myös juhlapostimerkin. Yhdistyksen juhlavuotta käsiteltiin paljon sekä koti- että ulkomaisessa lehdistössä ja samalla pohdittiin suomalaisen muotoilun nykytilaa ja tulevaisuutta.

Kuva: Krister Katva