Vuodet 1932–1939 - Design Forum Finland

Näyttelytoiminta käynnistyy 1932–1939

Yhdistyksen alkuvuodet 1875–1900
Näyttelytoiminta käynnistyy 1932–1939
Finnish Designin synty 1951–1959
Muotoilu ottaa kantaa 1963–1975
Suomi muotoilee ja Design Forum perustetaan 1979–1993
Klassikoita ja uusia tuulia 1993–2000
Vuosituhat vaihtuu 2001–2006
Kansainvälistymishankkeita 2007–2010
Suurten projektien vuodet 2010–2015
Strategia muuttuu 2015–

1932

Suomen Taideteollisuusyhdistys ja Koristetaiteilijain liitto Ornamo ryhtyivät järjestämään taideteollisuuden vuosinäyttelyjä vuonna 1929. Muoti ja vaatetus olivat ensi kertaa mukana syksyn 1932 näyttelyssä ja muodille oli varattu Helsingin Taidehallin suuri veistossali.

Vuosinäyttelyn komissaari ja näyttelyarkkitehti oli Arttu Brummer-Korvenkontio. Näyttelyn avajaiset 26.11.1932 olivat iso seurapiiritapahtuma, jossa oli läsnä presidentinrouva Ellen Svinhufvud.

Näyttely kiinnosti kovasti myös lehdistöä. Kotiliesi arveli, että muotitaide oli haluttu nostaa esille, jotta saataisiin yhä laajemmat piirit kiinnostumaan taideteollisuudesta. Tunnetut kotimaiset muotisalongit ja liikkeet osallistuivat näyttelyyn. Lehdissä esitellään mm. Salon Ståhlbergin punainen iltapuku, Muotisalonki Kuosmasen vaaleanruskeasta silkistä valmistettu iltapuku ja Stockmannin tilausateljeen valmistama kokoelma, johon kuului mm. musta samettinen iltajakku. Mukana oli myös urheiluvaatteita, joiden kankaat oli kutonut Greta Skogsterin kutomo.

Muotiluomukset oli ripustettu arkkitehti Elna Kiljanderin suunnittelemien ja Taito Oy:n valmistamien veistoksellisten, metallisten ”mallinukkien” ylle. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin luonnollisesti myös muotinäytös.

1933

Milanon Triennaalin edeltäjä oli Monzan Biennaali, joka muuttui Triennaaliksi vuonna 1929 ja siirtyi Milanoon, johon valmistui Triennaalia varten näyttelypalatsi.

Suomen Taideteollisuusyhdistys ja Koristetaiteilijain liitto Ornamo vastasivat yhdessä Suomen osastosta vuoden 1933 triennaalissa. Näyttelyarkkitehti Harry Röneholmin suunnitelma oli oivaltava ja tiukkaan budjettiin sopiva: näyttelypöytinä käytettiin mustaksi maalatulla Enso-pahvilla verhoiltuja pakkilaatikoita ja vitriineinä myymäläkaappeja ja -tiskejä. Näyttelyyn osallistui 50 suomalaista yritystä tai tekijää. Suomi sai yhteensä 34 palkintoa ja Harry Röneholm, Elsa Elenius sekä Maija Kansanen saivat Grand Prix -palkinnot.

Italian lehdistössä kehuttiin suomalaista muotoilua ja Suomen osastoon tutustuivat sekä kuningas Viktor Emmanuel että pääministeri Benito Mussolini, jotka molemmat ostivat sieltä suomalaisia esineitä. Suomen menestys kohotti taideteollisuuden arvostusta teollisuuden piirissä, mutta menestystä ja sen tuomaa julkisuutta ei vielä hyödynnetty kuten 1950-luvulla tapahtui.

Kuva: Kulho, Elsa Elenius

1939

Asuntonäyttely avattiin Messuhallissa 7.10.1939, mutta se jouduttiin sodan uhan vuoksi sulkemaan jo neljän päivän kuluttua. Lyhyenä aukioloaikana näyttelyyn ehti kuitenkin tutustua 15.000 kävijää.

Näyttelyn järjestivät Asuntoreformiyhdistys, Koristetaiteilijain Liitto Ornamo, Suomen Arkkitehtiliitto ja Suomen Taideteollisuusyhdistys. Alvar Aalto oli näyttelykomitean puheenjohtaja ja näyttelyarkkitehti oli Kaj Englund.

Näyttely käsitteli asuntokysymystä laajasti ja tarjosi neuvoja asumistason parantamiseen. Kaj ja Li Englund olivat luoneet näyttelyyn kokonaisia huoneiden sisustuksia. Mukana oli myös Ilmari Tapiovaaran tyyppihuonekaluilla sisustettu pienviljelijän asunto. Näytteillä oli mm. Artekin ja Keravan Puusepäntehtaan huonekaluja. Tekstiileistä mainitaan Greta Skogster-Lehtisen hillityt huonekalukankaat ja verhot ja valaisimista Paavo Tynellin ja Lisa Johansson-Papen valaisimet.

Näyttely oli kansainvälinen, sillä naapurimaillamme Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla ja Virolla oli omat osastot.