Vuodet 1875–1900 - Design Forum Finland

Yhdistyksen alkuvuodet 1875–1900

Yhdistyksen alkuvuodet 1875–1900
Näyttelytoiminta käynnistyy 1932–1939
Finnish Designin synty 1951–1959
Muotoilu ottaa kantaa 1963–1975
Suomi muotoilee ja Design Forum perustetaan 1979–1993
Klassikoita ja uusia tuulia 1993–2000
Vuosituhat vaihtuu 2001–2006
Kansainvälistymishankkeita 2007–2010
Suurten projektien vuodet 2010–2015
Strategia muuttuu 2015–

1875

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen perustava kokous pidettiin Helsingissä 29.10.1875. Ajatus maamme taideteollisuutta ja taideteollista ammattiopetusta edistävän yhdistyksen aikaan saamisesta oli herätetty jo vuotta aikaisemmin, lokakuussa 1874, ja yhdistyksen säännöt oli vahvistettu huhtikuussa 1875.

Yhdistyksen tehtävänä oli ylläpitää vuonna 1871 toimintansa aloittanutta Veistokoulua, joka vastasi maamme käsityöläisten korkeammasta ammattiopetuksesta. Veistokoulusta kehittyi vuosisadan kuluessa Taideteollinen korkeakoulu, joka nykyisin on osa Aalto-yliopistoa.

Taideteollisuusyhdistyksen toinen tehtävä oli huolehtia Wienin maailmannäyttelystä 1873 hankitusta taideteollisuusesineiden kokoelmasta, josta muodostui Taideteollisuusmuseo eli nykyinen Designmuseo. Museo oli yhdistyksen alainen hallinnollisesti vuoteen 1989 saakka. Taideteollisuusyhdistys järjesti myös näyttelyjä ja luentotilaisuuksia sekä ylläpiti kirjastoa.

Suomen Taideteollisuusyhdistyksen sekä veistokoulun perustajat olivat ruotsinkielisiä ja liberaaleja yhteiskunnan vaikuttajia ja merkittävin heistä oli Helsingin yliopiston estetiikan ja yleisen kirjallisuuden professori Carl Gustaf Estlander, jota on kutsuttu Suomen taideteollisuuden isäksi.

Taideteollisuusyhdistyksen alkuperäinen nimi vuonna 1875 oli Föreningen för konstfliten i Finland ja vuoden 1892 sääntöjen mukaan Konstflitföreningen i Finland. Yhdistys suomalaistui vähitellen ja vuonna 1907 otettiin käyttöön myös suomenkielinen nimi Suomen Taideteollisuusyhdistys.

Kuva: C.G. Estlander, Ateneumin taidemuseo

1881

Keväällä 1881 järjestettiin Helsingissä ensimmäinen suomalainen taideteollisuusnäyttely.

Aloite näyttelyyn tuli Suomen Taideteollisuusyhdistyksen johtokunnalta ja näyttely toteutettiin yhteistyössä Suomen Käsityön Ystävien kanssa. Näyttely toimi samalla Moskovassa vuonna 1882 pidettävän kansainvälisen näyttelyn esikatselmuksena, sillä siitä valittiin Moskovassa esitellyt kokoelmat.

Näyttelyn komissaari oli arkkitehti Jac. Ahrenberg. Näyttelyä varten kerättiin taideteollisuus- ja käsityötuotteita ympäri maata. Veistokoulun oppilaiden töitä oli näytteillä ja oppilasryhmä saikin ensimmäisen palkinnon. Osa näyttelyesineistä oli ulkomaista alkuperää ja ne esiteltiin tyylihistoriallisten aikakausien mukaan.

1887

Professori C.G. Estlander kertoo vuonna 1875 julkaistussa pamfletissaan ”Taideteollisuuden tyyssijoilla” (”Vid konstflitens härdar”) opintomatkastaan Eurooppaan ja esittelee ideaansa Ateneum-rakennuksesta.

Rakennussuunnitelma on puettu unenomaisen näyn muotoon, mutta se on varsin yksityiskohtainen kuvaus taiteen ja taideteollisuuden yhteisestä talosta. Estlanderin lisäksi Ateneumin tärkeitä puolestapuhujia olivat mm. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja salaneuvos Viktor von Haartman ja johtokunnan jäsen senaattori Leo Mechelin, jotka hoitivat yhteyksiä valtiovaltaan ja Helsingin kaupunkiin.

Rakennuksen suunnittelemiseksi järjestettiin 1882 kansainvälinen arkkitehtikilpailu, mutta voittanutta ehdotusta pidettiin liian kalliina ja suunnittelutyö annettiin arkkitehti Theodor Höijerille, josta tuli myös rakennustöiden johtaja.

Ateneumin rakennustyö oli omana aikanaan kallis, suuri ja vaativa yritys, jossa käytettiin paljon uusinta rakennustekniikkaa. Ateneum-rakennuksen juhlallisia vihkiäisiä vietettiin 18.11.1887. Suomen Taideteollisuusyhdistys omisti tiloista 4/7 ja Suomen Taideyhdistys 3/7. Ateneum-rakennukseen muuttivat molempien yhdistysten ylläpitämät koulut ja museot.

Kuva kirjasta Suomen Taideteollisuusyhdistys ja sen keskuskoulu 1870–1875–1925, Frenckellin kirjapaino Oy 1925. Valokuva: J.A. Lindh

1894

Suomen Taideteollisuusyhdistys järjesti ensimmäiset taideteollisuusarpajaiset vuonna 1894.

Tarkoituksena oli arpajaisten avulla kasvattaa yhdistyksen jäsenmäärää ja levittää taideteollisuuden aatetta ympäri maata. Yhdistyksen jäsenmaksu oikeutti yhteen arpalippuun eli jokainen yhdistyksen jäsen osallistui kerran vuodessa pidettyihin arpajaisiin.

Taideteollisuusyhdistys järjesti päävoittojen suunnittelukilpailuja ja päävoitot olivat 1940-luvulle saakka hyvin arvokkaita, esimerkiksi kokonaisia huoneiden kalustuksia. Voittoesineitä suunnittelivat nimekkäät taiteilijat kuten A. W. Finch ja Eliel Saarinen, mutta niitä hankittiin myös alan opiskelijoilta.

Voittojen määrä vaihteli kymmenistä satoihin ja 1900-luvun alkupuolella niitä saattoi vuosittain olla jopa yli 300. Arpajaisten yhteydessä järjestettiin arpajaisvoittonäyttelyt, jotka 1900-luvun alussa pidettiin Ateneumissa.

Arpajaisvoitot edustivat aina uusinta suomalaista muotoilua ja niiden sekä voittonäyttelyiden kautta uusimmat taideteollisuustrendit levisivät suuren yleisön keskuuteen. Arpajaisilla oli myös tärkeä työllistävä merkitys suunnittelijoille, joiden töitä hankittiin arpajaisvoitoiksi. Arpajaisten järjestämisestä luovuttiin 1980-luvulla.

Kuva: Annikki ja Ilmari Tapiovaaran suunnittelema arpajaisvoittokalusto, 1939

1900

Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 Suomi sai ensi kertaa oman paviljonkirakennuksen. Sen suunnittelivat nuoret arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.

Paviljonki oli jugendhenkinen kokonaistaideteos, jossa näkyi sekä kansallisromanttisia että kansallisia piirteitä. Axel Gallén (vuodesta 1907 Akseli Gallen-Kallela) maalasi pääsalin Kalevala-aiheiset kattofreskot ja suunnitteli nk. Iris-huoneen, jonka sisustukseen kuuluivat Iris-tehtaan huonekalut, A.W. Finchin punasavikeramiikka ja Suomen käsityön ystävien kutomat tekstiilit.

Iris-huonetta on sanottu suomalaisen tyylin ja taideteollisuuden synnyksi. Pariisin vuoden 1900 paviljongilla Suomi halusi näyttää maailmalle, että se oli kulttuurisesti itsenäinen ja Venäjästä erillinen valtio.